ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: Sankarittaren päiväkirja

Sivu 1 / 1 Blogia pitää kaisla

onnellista
Kirjoitettu: 21.09.2008, 18:47:12 (Muokattu: 21.09.2008, 18:47:52)
väittäisin, että olemme puolisoni kanssa olleet viimeisen kuukauden erityisen onnellisia ja rakastuneita. mitään erityistä ei ole tapahtunut, on vain tuntunut siltä. olemme seurustelleet hieman yli kolme vuotta ja olemme koko ajan olleet onnellisia. välillä on toki ollut kaikin puolin hieman vaisumpia kausia ja elämä on valunut mitäänsanomattomana ja harmaana eteenpäin, mutta suurimman osan ajasta olemme olleet onnellisia ja rakastuneita. ja jostain syystä erityisesti nyt. :) joskus jostain luin, että tietynlainen ensihuuma ja hempeily kestää kahdesta kolmeen vuotta, joku taas kirjoitti tuttavapariskunnasta jonka "ensihuuma" oli kestänyt kymmenen vuotta.

olemme puolisoni kanssa molemmat läheisyydestä nauttivia ihmisiä; pidämme paljon käsistä kiinni, suukottelemme, istumme vieretysten tai makoilemme toistemme syleissä - nukumme jopa yhdessä kapealla peitolla, mikä on puolisoni mukaan hieman outoa, koska kukaan muu ei kuulemma niin tee. (no, en kyllä itsekään tiedä yhtään paria joka nukkuisi yhdellä kapealla peitolla...)

olipa ihanaa tänään siivota yhdessä, tehdä ruokaa ja jälkiruokaa yhdessä, pelata, katsella valokuvia ja vain olla toisen lähellä! rakkaus on ihanaa. <3
Kommentit (1)

mummu
Kirjoitettu: 16.08.2008, 09:23:00
olemme puolisoni kanssa lähdössä viettämään osaa kesälomastamme äitini luo lapsuuteni maisemiin. odotan jo malttamattomana vaikka tuskinpa siellä mitään maailmoja järisyttävää tehdään tai tapahtuu.

mummun näkemistä odotan aina hieman jännittyneenä. hänellä on altzheimerin tauti, ja etsin aina muutoksia hänessä. onneksi niitä en ole viime aikoina huomannut. lukuunottamatta muutamia positiivisia pilkahduksia. :) esimerkkinä viime kerralta se, että mummu muisti puolisoni ja kyseli hänestä kun olimme käyneet ja seuraavana päivänä olin ilman häntä liikkeellä. joulun aikaan puolestaan oli koko suku hyppiä riemusta kattoon kun mummu oli ensimmäistä kertaa vuosiin tehnyt tuosta noin vaan itse pipareita! :) äitini on sanonut, että mummulla ei ole koskaan ollut reseptiä mihinkään. kaikki hänen käsissään syntyneet leipomukset ovat tulleet "no mitä siihen nyt tuli, mää laitoin vähä sitä ja tuota jonku verran..." -meiningillä. (onkohan mummulla koskaan ollut edes desimittaa?) niin vain on pipariresepti jossain alitajunnassa tiukasti kiinni, että taikina syntyy sen kummempia miettimättä, lähes itsestään.

altzheimerin tauti on kamala tauti. kamala sekä omaisille että sitä sairastavalle. kuinka kamala tunne onkaan kun oma puoliso ei tunnista sinua vuosikymmenten yhdessäolon jälkeen? tai miltä tuntuu nähä oma vanhempi vihaisena ja kiroilevana kun tämä on koko oman elämäsi ajan ollut hellä ja hoivaava? mutta miltä tuntuu kun edessäsi seisoo täysin tuntematon ihminen joka väittää olevansa sinun lapsesi? eihän se voi olla, lapsethan ovat vasta pieniä. ja sitäpaitsi koulussa tähän aikaan päivästä. maailman täytyy tuntua todella pelottavalta altzheimerin tautia sairastavasta.

olen onnellinen siitä, että mummun sairaus on saatu melko hyvin lääkkeillä kuriin. hän toistelee asioita, kysyy samat kysymykset moneen kertaan vierailun aikana, ei muista mitä on syönyt tai onko lääkkeet otettu. mutta pystyy vielä omien lastensa ja kotipalvelun avulla asumaan omassa kodissaan, hänen kanssaan pystyy keskustelemaan ja hän tunnistaa kaikki lapsensa ja lastenlapsensa ongelmitta.

sitä olen miettinyt, että vaikka sairaus vie muistia, niin miten toiset asiat pysyvätkin niin hyvin mielessä? mummulla on viisi lasta ja viisitoista lastenlasta, lapsenlapsenlapsiakin neljä. ja hän muistaa kaikista lapsistaan ja lapsenlapsistaan asioita ajalta kun nämä olivat pieniä. miten se voi olla mahdollista?! miten voi muistaa, että se oli juuri leena, joka lauloi pienenä jouluisin, että "oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehmät uskolliset...". tai että heli oli hulluna elefantteihin. tai että se olin juuri minä joka oli hirveän mustasukkainen mummusta kun olin pieni. miten nuo asiat eivät sekoitu keskenään mielessä?

viime kesänä mummu täytti 80 ja hänelle pidettiin tietenkin kunnon juhlat. kävimme puolisoni kanssa hänen luonaan juhlia edeltävänä päivänä. kysyin mummulta tuntuuko hänestä vanhalta kun täyttää 80 tai onko nyt viisas ja aikuinen olo. mummu sanoi, että hänestä ei tunnu yhtään sen kummemmalta kuin ennenkään; "heleposti muistan ko täytin viistoista!". no onko tuo nyt kumma, eihän siitä ole kuin 65 vuotta...
Kommentit (0)

mielen liikkeitä työajalla...
Kirjoitettu: 12.08.2008, 13:49:13 (Muokattu: 12.08.2008, 13:49:54)
olemme ensi viikolla puolisoni kanssa viemässä kummityttöäni elokuviin. en tiedä onko kyseessä hänen kokonaan ensimmäinen kertansa elokuvissa, mutta ainakin ensimmäinen reissu minnekään meidän kanssamme. hän on ollut hieman ujo ja vierastanut jonkin verran (asumme usean sadan kilometrin päässä ja näemme harmittavan harvoin), mutta parilla viimeisellä kerralla uteliaisuus on syrjäyttänyt ujouden. olemme jo pidemmän aikaa suunnitelleet elokuviin menoa, toivottavasti pupu ei mene pöksyyn kun on aika lähteä...

muistelin kertaa, jolloin kummityttöni näki puolisoni ensimmäistä kertaa. tuolloin hän taisi olla alle kolmevuotias, joten ihmettelyjä tai outoa suhtautumista emme saaneet osaksemme. olimme menossa kahvipöytään kun puolisoni meni käymään vessassa. kummityttöni katseli ympärilleen ja kun ei nähnyt puolisoani, niin kysyi, että "mihin se sun tyttö meni?". :) myöhemmin kun olimme tekemässä lähtöä, niin puolisoni meni ennen minua ulos. kummityttöni juoksi ulko-ovelle, näki puolisoni ulkona ja juoksi luokseni huutaen "nyt se sun tyttö lähtee!". :) mahtoiko pelätä että puolisoni lähtee vahingossa ilman minua vai että ei pääse minusta eroon lainkaan...
Kommentit (0)

mielikuvia
Kirjoitettu: 05.08.2008, 17:45:20 (Muokattu: 05.08.2008, 17:47:14)
hassua miten jonkin pienen asian myötä lapsuus palaa mieleen niin elävänä, että muistaa kaiken tarkalleen. kun olin n. 12-13-vuotias oli meillä pikkusiskoni kanssa tapana nauhoittaa videokasetille hittimittarin videoita. (kyllä, se musiikkiohjelma, jota mikko alatalo juonsi 80-luvulla.) videoita uudelleen katsellessamme meillä oli tapana suureen ääneen ja sanoja säästelemättä arvostella ohjelman yleisön pukeutumista, tanssityyliä, hiuksia yms. "yäk, mikä mekko!", " vähä tuo tanssii huonosti!" erityisesti jaksoimme hämmästellä erästä naista, joka pekka ruuskan rafaelin enkelin soidessa tanssi yleisön joukossa ruusumekko päällään. hän sai lempinimen Ruusu. kiljuimme ja nauroimme hänen tanssityylilleen ja ruusumekolleen, ja tietenkin matkimme toisillemme häntä. "se tanssii näin, kato!". tänään töistä kotiin ajaessani radiosta tuli pekka ruuskan rafaelin enkeli. silmänräpäyksessä olin taas 12-13-vuotias kaikkitietävä, maailman parhaan ulkonäön ja tyylitajun omaava huipputanssija, joka istuu kotona olohuoneen lattialla ja arvostelee muita televisioruudun läpi. those were the days, my friend...
Kommentit (1)

ensimmäinen kerta
Kirjoitettu: 04.08.2008, 18:38:31
ensimmäisen blogin ensimmäinen merkintä.

olen päiväkausia kuvitellut mitä kirjoitan kun aloitan blogini. nyt pää täynnä tyhjää ja kaikki haihtunut ilmaan. harjoittelu tekee ehkä mestarin tässäkin asiassa. jään siis harjoittelemaan mielikuvin ja palaan kun saan ajatukseni yhteen kasaan.
Kommentit (2)

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2018 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy