• Tui

ennen muinoin

Vointi on taas aavistuksen parempi, jo ihan siitäkin syystä että vaimo on taas kotona. Ja lääkitystä nostettiin, sain puhua terapiassa ahdistuksesta ja voinnin huononemisesta ja niin. Tuntui lohdulliselta että lääkäri ja terapeutti otti miut tosissaan, ihan ajan kanssa lääkärissä mietittiin että miten tästä taas eteenpäin. Tämä sairaus tekee pienistä asioista isoja. Jopa valtavia. Tieto siitä että tämä kaikki johtuu sairaudesta, ei helpota oloa. Päin vastoin, se hetkittäin tekee siitä vaikeampaa koska silloin taas tajuaa sen ettei tähän voi vaikuttaa niin että tietäisi voivansa tehdä jotain mikä saisi ongelman poistumaan ikiajoiksi.

Pirk on hassu pieni koira. Laika lähti juuri kouluun ja nyt Pirk ravaa ulko-oven ja miun väliä itkien että toinen meni, eikö mutsi huomaa. Pirk on äärettömän tarkka laumastaan, pääluku on täsmättävä ja jos joku jää syystä tai toisesta kyydistä niin hätä tulee. Olisi kiva tietää enemmän lapsen taustoista muttei se nyt vaan ole mahdollista ko ei tiedetä isästä mitään ja äitikin on löytynyt kadulta. Mutta hieno poika hän on. Oikein hieno ja mutsin silmäterä.

Pääsykoekirjat on olleet muutaman viikon syrjässä, voinnin heikkoudesta johtuen. Nyt kuitenkin tein itseni kanssa diilin että luen joka päivä muutaman tunnin, saan sitten sen jälkeen vasta kutoa. Tai tehdä jotain muuta kivaa, palkita itseni jotenkin. Minä haluan opiskelemaan, miun on koetettava tehdä sen eteen töitä se mitä vointi sallii. Kevään viimeisen kurssin harjoitustyötäkin pitäisi tehdä, tänään sovitaan luennon päätteeksi aikataulut niiden esittämisestä. Ajattelin kyllä änkeytyä varsin alkupäähän, sitten se on ohi ja ja voin keskittyä taas pääsykoekirjakasaan.