Kävin tiistaina työhaastattelussa, eilen minulle tarjottiin hakemaani paikkaa, huomenna minun pitää ilmoittaa vastaukseni.
Työ vaikuttaa kiinnostavalta, työnantaja hyvältä. Ongelmana tässä on se, että työpaikka on Espoossa. Se taas tarkoittaa kahden tunnin työmatkaa suuntaansa. Työnantajalle sopii kyllä se, että teen osan työajastani junassa. Palkka on ok.
Työ on asiantuntijan työtä osana tiimiä,ilman alaisia. Se olisi uusi rooli, sillä olen koko työurani tehnyt esimiehen töitä ja viime vuodet vastannut koko nykyisen työpaikkani johtamisesta.
Työhaastattelussa olen tottunut vakuuttelemaan, että kelpaan hakemaani paikkaan. Tässä haastattelussa aika meni sen vakuutteluun, että hakemani työpaikka kelpaa minulle. Siinä lienen onnistunut, sillä työnantaja päätti ottaa riskin.
Nyt minun pitää miettiä, otanko myös minä riskin.
Nykyisessä työpaikassani ei-heterouteni näyttäisi olevan kaikilla tiedossa vaikkei sitä ole ääneen sanottu. Saan hyväntahtoista kuittia, olen vienyt työkavereita Susseen hippojen jatkoille, olen voinut puhua Pridestä, Vinokinosta ja tosiaan Sussesta avoimesti. Mutta todellakin ilman, että olen ilmoittanut, mihin lokeroon kuulun. Uudessa paikassa voin sitten aloittaa heti avoimesti tai mennä takaisin kaappiin.
1 kommentti
JesseJones
16.11.2010 21:10
Naapurin mies kuoli pari vuotta sitten. Minä vaan aloin ihmetellä, että missä se on, kun sitä ei ole näkynyt kuukausiin. Sitten eräs naapureista puoli huolimattomasti sanoi, että se mies siitä asunnosta kuoli.
Hänen rouvansa kanssa ei ole koskaan keskusteltu hänen miehensä kuolemasta, aikamuoto vain muuttui imperfektiin.
Ideahan tässä on se, että nämä naapurit eivät olleet kovin läheisiä eivätkä mitään sukua. Sama se on melkein kaikkien työpaikalla olevien ihmisten kanssa. Jos niille ei kerro omista asioistaan niin kyllä siellä joku alkaa sepittämään tarinaa.