Anteeksi, mutta missä ne lesbot ovat?

Kun vihdoin pääsin itseni kanssa yhteisymmärrykseen, että taidan kallistua vinokkaaksi, ajattelin asioiden kenties sujuvan siitä eteenpäin helpommin kuin aiemmin. Kuitenkin sen sijaan, että olisin nyt saavuttanut jotain suurta ja hienoa, huomaankin olevani tuntemattoman taipaleen edessä, jolle ei ole saatavilla opasta, vaikka tietoa on pitkin ja poikin informaatioähkyksi asti.

Kenties perusoletukseni siitä toisesta maailmasta, jonka kuvitteelliset portit avasin, myönätessäni lesbouteni itselleni (tai kenties biseksuaalisuuteni - en ole vielä saanut tätä puolta täysin työstettyä itselleni), on täysin väärä. Ehkä tuota toista maailmaa ei edes ole olemassa ja olen odottanut liikoja. Myönnän eläväni melko usein omissa kuvitelmissani ja joskus olen miettinyt asioita turhankin tarkasti omassa mielessäni, jolloin todellisuus harvemmin pystyy vastaamaan tekemiäni haavelinnoja.

Suurin pettymys on ollut lesbo/bi-naisten epäaktiivisuus internetyhteisöissä. Ja se vähä aktiivinen joukko näyttäisi olevan samalla myös hyvin nuorta porukkaa, mikä on tietenkin mukavaa heidän kannaltaan, mutta minunkaltaisellani myöhäisheränneellä ei lopultakaan ole heidän kanssaan mitään yhteistä. Onko niin, että suurin osa päälle 25-vuotiaista lesboista elää elämäänsä internetin ulkopuolella ja vieläpä pariutuneena?

Kenties suurin harmistuksen aiheeni onkin nimenomaan se, että kaikki näyttävät olevan varattuja vakiintuneessa ja onnellisessa parisuhteessa tai vähintäänkin jo säätöä jonkun kanssa. Missä ovat heteromaailmasta niin tutut sinkkulaumat, jotka itkevät toisen puoliskon perään ja ovat vakuuttuneita siitä, että eivät koskaan löydä ketään? Toisaalta, jos tilanne on se, että suurin osa on pariutunutta kansaa lesbojen keskuudessa, niin minkälaiset mahdollisuudet niillä harvinaisilla sinkuilla on sitten enää löytää ketään? Rekrytoida heteroista joku omakseen?

Palatakseni kuitenkin vielä internetyhteisöihin, on päälimmäinen huomioni se, että homomiehiä näyttää olevan kaikkialla yllin kyllin ja heillä on foorumeita ja deittipaikkoja mielin määrin. Naiset siivuutetaan jollain omalla pienellä osastolla, jossa he sitten teoriassa voisivat keskustella keskenään. Aluksi ihmettelin naisten oman foorumin puuttumista, kunnes jouduin toteamaan, että syy taitaa puhtaasti olla siinä, että naisia ei näemmä kiinnosta keskustella keskenään - niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin.

Miesten ainakin näennäinen enemmistö Suomen LGBT-kulttuurissa näkyy myös klubi- ja baaritarjonnassa. Tosin asiaa hieman tutkittuani, vaikutti ilmiö esiintyvän muuallakin kuin Suomessa. Onko lesboja siis todellakin niin paljon vähemmän vai eikö heitä vain kiinnosta?

Luultavasti tarpeeni kuulua vahvasti nimenomaan lesboyhteisöön on näin alkuvaiheessa voimakkaampi, kuin kenties vuoden parin päästä, mutta tässä vaiheessa, kun en varsinaisesti edes löydä koko yhteisöä, vaan ainoastaan hajanaisia palasia sielät täältä, en tunne pääseväni edes alkuun. Pari ulkomaalaista, pelkästään lesboille ja bi-naisille tarkoitettua sivustoa onnekseni löysin, joilla aktiivisuutta on edes sanottavasti - tosin ottaen huomioon sivustojen kansainvälisyyden, on niissäkin yllättävän kuollutta.

Toivonko siis turhia, kun ylipäänsä kuvittelen löytäväni aktiivista lesboyhteisöä, johon voisin kokea kuuluvani vai onko se vain niin hyvin piilotettu, että en ole siihen vielä törmännyt?