Yksi sun toinen tuttu, jopa kaveri, on viime aikoina hokenut ”mie romahan” joko sosiaalisessa mediassa tai livenä. Olen varmaankin tosikko, en katso kotimaisia sketsiohjelmia, en katsonut niitä lapsenakaan, jolloin olisin varmaankin kuulunut kohderyhmään. Itse asiassa en muista mitään hokemia lapsuudestani,myöhemmin hoettiin muistaakseni jotain viljoa koulunpihalla. Nyt aikuiset koulutetut ihmiset hokevat samaan tapaan työpaikoilla, puhelimissa… tätä romahdusta. Ja meillä kaikilla pitäisi olla hauskaa. En tiedä mitä ajatella, kansakuntamme taitaa banalisoitua hyvää vauhtia. Tai ehkä tämä on aina ollut tällaista - enhän minä tiedä kuinka monella työpaikallakin sitä viljoa huhuiltiin… Onneksi silloin ei ollut sosiaalista mediaa, matkapuhelimia (äly-sellaisista puhumattakaan). Suomalaisia syytetään tuppisuiksi, ja parempi niin, kuin että koko kansakunta joikaa yhdessä suin sketsihahmon hokemaa.

Mutta banalisoituminen ja kaupallistuminen ovat Kokoomus-Suomen nykypäivää (en voinut vastustaa). Palkkakuopassa lasikaton alla kyyhöttelevät koulutetut naisetkin ovat naisten päivänä innoissaan jos saavat kukkia, kuohujuomaa, konvehteja ja kuplakylvyn. Tasa-arvokin on siis helposti vaihdettavissa pikku lahjoihin, kukapa sitä mitään syvällisiä jaksaisi miettiä, pääasia että mies siivoaa.

Häät ovat päivä prinsessana, muut juhlapyhät suorituksia, joista selvitään oikeanlaiset lahjat, ruuat ja kattaukset ja sisutukset suorittamalla. Kuin muinaisaikojen taikamenot ja rituaalit konsanaan. Kuvittelemme että oma aikamme ja toimintatapamme ovat kehittyneitä ja järkeviä suhteessa menneisiin aikoihin, vaan eipä siltä vaikuta.