Vuosi vaihtui Tonava kaunoisen ja Radetzky –marssin tahtiin niin kuin monta kertaa ennenkin. Tai oikeastaan vuoden ensimmäiset tunnit meni kotona ystävien kanssa keskustellessa rai-musiikin tahdissa ja sen jälkeen ihmetellessä, miten kaverit pääsisivät kotiinsa.
Workman publishingin kalenterista loppui sivut, mutta jostain syystä, en ajatellut, että se merkkaisi maailman loppua, vaan hain kaupasta uuden.
Jumalan sinaukset jäi kuulematta, lopetin niiden jorinoiden kuuntelun jo edellisen siunailijan aikana. Sinänsä tällainen uuskonservatiivisuuden nousu on kummalista, mutta ei yllättävää. Ehkä tämäkin siunalilija saa nobelin tai jotain muuta hienoa.
Hesarin kuukatisliiteestä sai monenlaista knoppitietoa, esimerkiksi sen, että 86% suomalaisista ei äänestänyt maamme suurinta puoluetta.
Keski-iän kriisi varmaan pukkaa päälle, koska yhä useammin huomaa pohtivansa, mitä sitä elämältään oikein haluaa?
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!