Vietin juhannuksen pienessä sievässä, mutta asiallisesti. Oli hauskaa hyvien tuttujen ihmisten kanssa, ja oman tytön kanssa on aina paljon mukavampaa ja turvallisempaa. Uskallan silloin itse rentoutua. Mutta iltaa pilaamaan tuli eräs mieshenkilö. Lähes kutsumatta hän elvistellen otti ja leväytti kaikki tavaransa (jotka eivät ole niin laillisia ja joita käytetään pään sekoittamiseen) keskeelle pihaa, autotie vieressä. Häpesin jo silloin.
Vihaiseksi kuitenkin minut tekivät hänen juttunsa. Miten joku voi olla niin ku***ää? Naista, ketä tahansa kohtaan? Koko hänen tarinansa sai minut kananlihalle. Ja osasin niin liittää kaiken kerrotun itseeni, kuinka minä olin joskus tuollaisen ihmisen teoista kärsivä. Oli niin paha olla hänen seurassaan. Ja myöhemmin hänen lähdettyä kaikki puhuivat kuinka hän on niin hirveä naistaan kohtaan, ja kuinka kukaan ei pidä hänestä. Siinä vaiheessa muidenkin seuruelaisten pisteet putosivat. Äsken he vielä olivat olleet niin hyvää pataa, mutta heti kun "arvostettu ******" on poistunut, voidaankin jauhaa pas***.
Olen vieläkin niin vihainen. Koko ihmiselle ja hänen liian avoimelle tyylilleen olettaa, miten kaikkia kiinnostaa hänen juttunsa ja kuinka kaikki oletettavasti ovat samaa mieltä hänen kanssaan. AARGH!
Noniin. Asiasta kukkaruukkuun taas.
Meihin kahteen. No tuota. Olen onnellinen ja rakastan. Jotenkin on vain niin vaikeaa ...olla tällainen kuin olen. Minulla on liikaa asioita, joita en haluaisi näyttää rakastamalleni. Ne satuttavat. En halua näyttää niitä jälkiä jotka jäävät yön pimeimmistä hetkistä. Ne satuttavat häntä.
Toisaalta. "Rakas! olet niin pikkuvanha! Huolehdit asunnosta ja töistä ja koulusta, vaikka on kesäloma! Ei sinun kuluisi VIELÄ..." Hän sanoi taikasanat. Ja oivalsin. taas minulla on kiire. Mutta en minä huolehdi, se on ... Se on sairautta. Minun on selvittävä. Minun on hoidettava kaikki hyvin ja jaksettava kaikki. Minun on ehdittävä ja pystyttävä. Ja sitten kaikki painaakin jo liikaa.
Ei tähän auta järkipuhe. On vain tunne, joka painaa ja ahdistaa. Ja kukaan ei voi auttaa. Ja sitten tulee turhautuminen ja muut tunteet. minä piilottelen tekojani ja kaikki on sitten taas hyvin.
Nyt kyllä painaa liikaa. Kovin pala oli ollut kertomassani, että olen mennyt huonompaan koko kevään. Mutta se on totta. Olen ihan hukassa. Äitkin kysyi. Enkä mä voinut myöntää mitään. Mun pitää vaan yrittää jaksaa.
