huh..

3n tunnin yöunien jälkeen tarvitsee ilmeisesti pari tuntia heräämiseen. Ehkä viiden tunnin unet olisi fiksumpi vaihtoehto.

Vieläkin valvon. Valvon ja odotan.

Parin kuukauden aikana olen antanut uuden mahdollisuuden ihmiselle kaukaa menneisyydestäni osoittaa olevansa kypsempi. Jostain syystä nyt eron jälkeen menneisyyteni on tullut kummallisella tavalla eteeni. Kuitenkin, tämä miespuolinen ihminen teki minusta tällaisen. Hän vahvisti tapojani toimia itseäni vastaan. Kesti vuosi parantua. Ja silti vanhoja ajatusmalleja ei pääse eroon. Siitä en syytä häntä, se on vain hänen aikaansaannoksiaan, työnsä jälki.

Tunteita meillä ei ole toisiamme kohtaan, ei muuta kuin kasvavaa lämmintä ystävyyttä. Aloin jo uskoa ja luottaa, turvautua ja avautua. Puhuin jopa menneisyydestämme, kerroin todella mitä hän sai aikaan. Terapeuttini kysyi, aikoisinko kertoa menneisyyden vaikutuksesta. Silloin ajattelin että se olisi liian kipeää, että olisi liian suuri riski sanoa, jos tulee loukatuksi. no, ei ollut.

Mutta ei hän tarpeeksi ole muuttunut. Olen menetetty tapaus, miestä en koskaan voi rakastaa niinkuin joskus pystyin, luottaakaan tuskin. Kaikesta kiittäkäämme heitä jotka tielleni osuivat liian varhain, tajuamatta tekojensa vaikutuksia.
Tässä nyt olen, elävänä, hengittävänä todisteena, joka osaa itse sanoa miltä tuntuu.