ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: Vain (homon) elämää: Kommentit

Se ensimmäinen kerta
Kirjoitettu: 06.08.2017, 23:42:08 (Muokattu: 06.08.2017, 23:50:45)
Heti alkuun todettakoon, että otsikolla ei tarkoiteta ekaa sekstailu kertaa, vaan sitä, kun hoksaat olevasi jotakin muuta. Jos petyit, niin voit palata takaisin Orange New Blackin tai Lookingin pariin. Sillä muutahan me vähemmistöt emme katsokaan.

No mutta astutaanpa aikakoneeseen. Oli vuosi...en muista, mutta olin ala-asteella. Elämä oli helppoa, tai siltä se tuntuu nyt. Varmasti se oli vaikeaa, sillä lapset osaa olla toisilleen reiluja ja suloisia, mutta myös oikukkaita valehtelijoita, pahimmillaan pieniä diktaattoreita enkeleiden joukossa. En usko kumpaiseenkaan nykyään.

Sai leikkiä, sai kehuja käsialan upeista koukeroista. Välitunneilla rakenneltiin lumilinnoja ja leikittiin rosvoa ja poliisia, tai kymmentä tikkua. Mutta silti, joskus tuli olo, että olin erilainen kuin muut. Noh, ei sen väliä. Huomenna tulee Aku Ankka.

Isoveljen sarjiskokoelma muutti maailman. Hämähäkkimiehen sixpack sai aikaan sen, että aloin kiinnittämään omaan sukupuoleen aivan uudenlaista huomiota. Osa minusta halusi kuitenkin salata tämän. Vieläkin mietin, mistä oikein tiesin, että tämä ei ole normi. Mistä tuon ikäinen on sen oikein oppinut ympäristössä, jossa homoseksuaaleista ei olla puhuttu sanallakaan? Ehkä juuri siksi.

Muut pojat puhuivat välitunnilla ketä aikovat pussailla ja itse seurasin keskustelua taustalta, koska en oikein osannut sanoa juuta enkä jaata. Piian ja Pauliinan sijaan, kun eniten kiinnosti Petri. Myötäilin mukana ja kiusasin tyttöjä muiden mukana. Siis tarkennuksena: tytöt nälvi poikia siitä, miten tyhmiä ne on eikä ne tajua mistään mitään ja me naurettiin niille tyhmille glitterikirjoille ja piilotettiin niiden kengät. Tasapeli.

Aloin hiljoksittain tajuta, että oikeasti todella olen erilainen kuin muut pojat. Olin herkkä. Olin aina tuntosarvet pystyssä. Aistin todella tarkasti millä mielin joku oli. Varsinkin, jos luokkakaveri oli allapäin. Olin hyvä piirtämään. Olin todella huolellinen. Olin tosi reilu ja otin aina kaikki huomioon. Käytös oli kymppi. Taisin hakea hyväksyntää enemmän muilta kuin itseltäni.

Aloin enemmän ja enemmän tajuta, että minua ei kiinnosta mopot, ei tyttöjen ällöt huulet. Ja en pidä naisia huonompina ihan näin tarkennuksena. Teidän huulet on vaan, yäk. Sori.

Vähän itsestään aloin ajautua ulos kaveriporukasta, koska aloin olla outo. En myöskään rakastanut jääkiekkoa, enkä kerännyt jääkiekkokortteja. Ja minäkö olin muka outo.

Siitä se alkoi matka itsensä kanssa. Matka on kestänyt näihin päiviin, enkä rehellisesti sanottuna vieläkään tiedä olenko sinut itseni kanssa. Uskaltaisinko kävellä julkisesti kumppanini kanssa käsi kädessä tai muiskauttaa suukkoa julkisesti. Aika näyttää ja minä teille nyt ovea. Heihei!

Kommentoija: OllH | Kirjoitettu: 11.11.2017, 20:40:12
Kiitos tästä blogista, sitä on ollut mukava lukea ja vaikutat mielenkiintoiselta henkilöltä

Kommentoi bloggausta

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida toisten blogeja.

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy