ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Palveluoppaassa mukana
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ry
Valtak. vihreä nuorisojärjestö. Vihreys on ympäristön suojelemista, mutta yhtälailla demokratian, ihmisoikeuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajamista. ViNOssa toimii seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin keskittyvä sateenkaariverkosto.

Blogit: Vain (homon) elämää: Kommentit

Kohti uutta kinkkua
Kirjoitettu: 03.08.2017, 21:10:09 (Muokattu: 03.08.2017, 21:14:00)
Eihän siinä kauaa mennyt, kun aloin kuulla, että minun pitäisi lopettaa tällainen sinkkuilu ja palata miesmetsälle. Varmaan osittain minua on yritetty tsempatakin, mutta kova houkuttelu homobaariin toi ne muutkin motiivit sitten selville.

Mikä on toisaalta typerämpää, kuin sännätä suhteesta toiseen. Sehän on vain entisen tyhjiön paikkaamista uudella. Korvaamista. Itsensä pakoilua.

Siperia opettaa. Nyt en aio tehdä samoja virheitä. Olen löytänyt itsestäni paljon. Alan päästä jyvälle siitä mitä haluan, mitä uskallan, mistä haaveilen ja mitä todella tahdon.

Olen ollut itsekin tyhmä. Tosin, jos en olisi taannoin tarttunut pian uuteen, olisin uponnut ja syvälle. Moni asia jäi kuitenkin käsittelemättä ja kannoin niitä vuosia mukanani. Ero ei koskaan ole helppo juttu, varsinkaan pitkän suhteen jälkeen. Ei vaikka ihmiset mitä väittäisivät silmät sinisinä. Kyse on itsepetoksesta ja esittämisestä, että kaikki on hyvin. Tiedät hyvin itsekin, että kysymykseen "Onko kaikki hyvin?" on hirmuisen helppo vastata myöntävästi.

Monelle homolle tämä ei tunnu sopivan. Olen kuulemma tylsä ja kiinni entisessä kumppanissa. Iloton. Mauton. Hajuton. "Lähde baariin?"

Jep. Sieltähän se onni elämään löytyy. Lasin pohjalta tai tuntemattoman sängystä.

En jaksa enää säätää. Sen tiedän, että haluan rinnalleni miehen, joka on elänyt elämää. En tarkoita sitä, että haluan olla aina kotona ja katsoa Netflixiä, vaan sitä, että tietää mitä elämältä haluaa. Ehkä ne pahimmat juoksut on jo parempi olla juostuna. Joka viikonloppuinen baarielämä on jo vähän vanha juttu. Elämässä on hei muutakin, kuin joka viikonloppuinen itsensä turruttaminen. Kai se toimii samanlaisena pakopaikkana toisille kuin toisille hyvä kirja. Tiedä sitten.

Olen antanut paritkin rukkaset vokotteluihin ja reaktio on ollut melkoinen. Jos kerrot suoraan, että en halua seurustella, niin olen joko outo, kiinni aiemmassa, idiootti tai jonkinlainen muu kombinaatio. Tämä alkaa pojat jo vähän kyllästyttää.

Mietin vain, että onkohan tämä yleinenkin juttu ihmisillä, että pitäisi juosta heti uuden kinkun perään.

Pitäisikö vain lakata itse yleistämästä ja olla se oma itsensä. Muiden odotuksille olen jo näyttänyt kinnasta. Ei kiinnosta. Nyt voin tehdä juuri niin, kuin mikä itsestäni parhaalta tuntuu. Nyt on minun aikakauteni.

Kommentoi bloggausta

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida toisten blogeja.

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

Blogit

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy