ranneliike.net - Homokansan yhdistävä tekijä
Tunnus    Salasana    
  


Blogit: Vain (homon) elämää: Kommentit

Homo ja lapset
Kirjoitettu: 26.07.2017, 22:58:39 (Muokattu: 26.07.2017, 23:08:25)
Aiemmassa postauksessa kirjoitin pysyväni sinkkuna. Älä hätäänny. En ole pariutumassa.

Saakohan tätä sanoa ääneen. No en ainakaan voisi sanoa sitä kavereilleni joilla on lapsia, tai ainakin se olisi vaikeaa. Jep, olen homo ja rakastan lapsia. Niissä on sitä elämän riemua ja iloa, mikä meiltä aikuisilta puuttuu. Kattilasta voi tehdä hetkessä avaruuskypärän ja pomppia voi missä vaan ja milloin vaan.

Mutta siihen sanomiseen. Mikä haikeus aina iskeekään, kun käyn tuttujen luona, jotka ovat joko minun ikäisiä tai nuorempia. Siellä ne syövät yhdessä iltapalaa ja katsovat Avaraa luontoa. Joka kerta, kun ajan yksin kotiin, itken. Mietin miksi minun pitää elää yksin, kun haluaisin juuri sitä elämää oman perheen kanssa. Rapsutella pihaa. Ajaa nurtsia. Lähteä autoretkelle tai lähipuistoon keinumaan ja tekemään hiekkakakkuja tai syödä yhdessä sitä iltapalaa.

Tiedän, tiedän. Ei pidä vertailla omaa elämää toisiin. Ja olen hirmuisen onnellinen kaikkien kavereitteni puolesta. Jokaisen häissäkin olen tirauttanut salaa muutaman onnenkyyneleen, sillä eihän mies voi itkeä.

Toisinaan inhoan koko tätä tapaa ajatella, ja että mistä se tämä koko perhekeskeinen tapa ajatella tulee. Äidinmaidosta? Naapurin Kertulta? Vai Sepolta?

En toisaalta enää tiedä haluanko lapsia. Siinä hommassa pitäisi olla mukana kumppani, joka jakaisi arkea. Se onkin kokonaan toinen tarina se.

Toiset ne osaa tehdä olon kurjemmaksikin, ehkä osin tietämättään, mutta osin tarkoituksella. "Ei elämästä tiedä mitään, jos ei ole lapsia" -mantra on kuultu pariin otteeseen. Tämän lausahduksen kertoneen ladyn kanssa en tosin enää ole juurikaan tekemisissä, kun en taida sopia hänen uudistuuneeseen maailmankuvaansa. Omapahan on menetyksensä. :D

Olenpa joskus saanut pitkiä katseita, kun olen kertonut avoimesti pitäväni lapsista. Pari kertaa minulle on sanottukin, etten saisi asiasta puhua ääneen, että "Tiedät varmaan mitä ihmiset ajattelevat homoista ja lapsista?" Olen aina sanonut, että "Niin mitä sitten? Enemmän tuo sanomasi kertoo sinusta itsestäsi."

Elän nyt elämää yksin, mutta ajattelen niin, että vietän aikaani auttaen kavereita, ystäviä ja niiden lapsia. Ne kaikki ovat minulle perhettä, myös silloin jos joskus saan ihan omankin perheen.

Näihin lapsellisiin aatoksiin.

Kommentoi bloggausta

Vain rekisteröityneet käyttäjät voivat kommentoida toisten blogeja.

[ Blogien etusivulle | Uusimmat bloggaukset | Blogipalvelun ohjeet | Blogilista ]

   
© Sateenkaariyhteisöt ry 2001-2017 - Tietoa meistä - Yhteystiedot ja palaute - FAQ - Käyttöehdot Tekstiviestipalvelut tarjoaa Labyrintti Media Oy