Dort wo man Bücher verbrennt, verbrennt man auch am Ende Menschen.

Lueskelin juurikin keskustelualueella käytyä keskustelua erään suomalaisen päivittäistavaroitakin myyvän tavarataloketjun nettikaupasta löytyvästä kirjasta ja silmiini osui kommentti kirjarovioista. Siitä siis tämänkertaisen blogitekstini nimi. Samainen teksti muuten löytyy Berliinistä, aukiolta, missä poltettiin kirjoja natsien käskystä.

Tuoreempana tapauksena lähestulkoon rangaistuksettomasta kirjanpoltosta voidaan mainita amerikkalaiset hyvinkäyttäytyvät sotilaat, jotka pitivät Koraania ääri-islamistien käännytyskirjallisuutena ja polttivat niitä. Tämän teon seurauksena tukikohdassa kuoli jopa amerikkalaissotilaita, eli otsikon teksti piti taas paikkaansa.

Otsikko on muuten 1800-luvulla eläneen saksalaisen juutalaisen (joka aikuisiällään kääntyi kristityksi) lehtimiehen ja runoilijan Heinrich Heinen käsialaa.

Mutta palatakseni takaisin keskusteluun, olen smo:n kanssa samaa mieltä lehdistönvapaudesta. On hyvä asia, että Suomessa saa ilmaista oman mielipiteensä ja lehdistöä ei sensuroida kuten vaikka naapurimaassamme Venäjällä.
Toisena hyvänä sensuuriesimerkkinä voidaan mainita vaikkapa Israel. Siellä valtamedia on pysytellyt melko tavalla vaiti amerikkalaisen palestiinalaisaktivistin murhasta vuonna 2003. Nyt tiistaina muuten israelilainen tuomioistuin julisti Israelin ja armeijan syyttömäksi siihen, että armeijan puskutraktori ajoi kahdesti 23-vuotiaan aktivistin ylitse. Valitettava vahinko, kuulemma.

Mutta meidän jokaisen varmasti pitää myös ajatella aina välillä, missä kulkee hyvän maun ja sananvapauden raja. Pitääkö meidän aina aukoa suutamme ja päästää sormemme vuodattamaan blogiimme asioita, joita voimme sanoa ja kirjoittaa - vain sananvapauteen vedoten? FB:ssä taannoin näin aivan mainion kuvan tähän aiheeseen liittyen.
Kaikki varmasti muistavat taannoisen YLEn rahoittaman ja synkässä Afrikassa ja sen aurinkoisilla savanneilla kuvatun Mannerheim-ohjelman? Tämähän aiheutti Suomessa suunnattoman vastarintamyrskyn - mutta kun jokunen vuosi sitten poika Tanskanmaalta päätti piirtää erittäin loukkaavan pilakuvan profeetta Muhammadista (s.a.w.) ja siitä kun islamilainen väestö kimmastui, niin kiireesti vedottiin sananvapauteen. Tulos muuten molemmissa asioissa oli sama - tekijää/-jöitä uhattiin ihan murhamielessä.

Aiheeseen liitämäni kuva muuten tulee Syyriasta, missä taisteluita käydään kiivaasti valtion hallinnasta - ja tokihan asiasta eniten kärsivät ne tavalliset ihmiset, jotka koettavat valtion armeijan (ja luultavasti myös kapinallisten) salamurhaajien luoteja ja elää tilanteeseen nähden normaalia elämää.
Se mikä suomalaisessa lehdistössä on hyvää, on se neutraalius, jolla asiat oikeissa sanomalehdissä ja YLEn uutispalvelussa esitetään. Iltapäivälehdet ovatkin asia erikseen ja siihen en nyt lähde sotkeutumaan. Mielestäni se neutraalius on jotain, mihin pitää pyrkiä ja mitä pitää ylläpitää. Ei ole mielestäni sanomalehden velvollisuus kertoa meille, mitä mieltä meidän pitää asioista olla.
Toisella tavalla asiat olivat Britanniassa, missä The Guardian -lehden sai (hetken aikaa) jatkaa toimessaan, huolimatta islamofobisista kommenteistaan. Joshua Trevinohan tviittasi 2.6.2010: "There are some Americans we're better off without. Furkan Dogan is one of them: http://bit.ly/abfbLl #flotilla". Kuten tuon sisältämästä linkistäkin selviää, Mr. Dogan oli jenkki, joka ammuttiin Mavi Marmaralla.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta Suomessa tällainen henkilö taitaisi nopeasti joutua pois sanomalehtien palstoilta? Tosin, eikös joku vihapuhehenkilö istu eduskunnassa kuitenkin?

Mutta tiivistettynä kaikki tuo vuodatus. Muistetaanko käyttää niitä omia aivojamme kriittisesti, ei seurata vaan kaikkea uutisointia emotionaalisesti, ja ennen kaikkea muuta, käytetään sitä tarkasti vaalimaamme länsimaista sananvapautta tarkasti ja harkiten.

P.S. "Where they burn books, at the end they also burn people."