• Avadil

Jahas nyt ollaan sitten äidin helmoissa jälleen. En jaksa sen kummemmin paneutua niihin syihin miksi, mutta pähkinänkuoressa olen ilmeisesti kaksinaamainen, valehteleva kusipää joka ei kunnioita muiden elintilaa. Niinjuu ja juo liikaa.

Huomenna tiedossa sitten terveyskeskusreissu ja siellä sitten vähän keskustelua mun alkoholinkäytöstä ja muutenkin henkisestä terveydentilasta. Vavillekin vihdoin viimein. Tällä hetkellä en oikein osaa ajatella yhtään mitään. En ole iloinen enkä vittuuntunut (mikä on jo huima parannus sinänsä) en oikein ole yhtään mitään. Asiat tapahtuu taas niin nopeasti ja kaikki yhtaikaa etten pysy perässä.

Saa nähdä taas.

2 kommenttia

audinkopoika

17.5.2007 15:18

Jaksamista sinulle, kyllä se elämä helpottuu. Suhtaudu tulevaisuuteen avoimin mielin, sieltä löytyy, se elämän ilo ja suola.

Ihmisen on myös hyvä kohdata ja tajuta oma alkoholin kulutus...
Joskus se karkaa käsistäkin ja sitä on vaikea huomata ja vielä vaikeampi hyväksyä. Mutta kun sen pystyy huomaamaan ja hyväksyyn, niin on jo voitolla uuten elämään ja elämän kuvioihin...

Avadil

17.5.2007 23:44

Kiitos.. Piti laittaa tähän joku kaunis kiitosviesti muutei oikein löydykään sanoja. Helpotti oloa joten yksinkertaisesti kiitos :)